Johtajana kasvu edellyttää vanhoista käsityksistä luopumista

Katsoin taannoin videon Floridan suistolta löytyneestä Mae West -nimisestä kilpikonnasta. Mae Westin kilven ympärille oli juuttunut roskana luontoon heitetty muovinen rengas. Kilpikonnan kasvaessa sille kehittyi videossa näkyvä ”tiimalasi vartalo”. Kuin ihmeen kaupalla eläin säilyi hengissä eivätkä sen sisäelimet olleet vahingoittuneet, kun se löydettiin. Ilman että ihmiset olisivat irroittaneet muovirengasta, Mae Westillä tuskin olisi ollut tulevaisuutta.

Maailma, jonka nykypäivän johtajat kohtaavat, on kasvanut kompleksisuudessaan. Johtajien mieli voi kuitenkin olla tottunut niihin olettamuksiin ja ajattelutapoihin, jotka auttoivat heitä menestymään aikaisemmin. Yleinen käsitys on, että pärjätäkseen tulevaisuudessa riittää, että vain kehittää uudenlaisia johtamistaitoja ilman, että itse muuttuu sen kummemmin ihmisenä. Veikkaan, että tämä on resepti tuon kilpikonnan tilannetta muistuttaviin kasvukipuihin. Ei sen paremmin kilpikonnan kuin johtajankaan selkäranka kestä elämää “villissä luonnossa”.Teollisessa maailman vakaassa toimintaympäristössä vallitsevaksi käsitykseksi muodostui, että johtajuuden tehokkuus on funktio johtajan kyvystä kontrolloida systeemin avainmuuttujia. Tähän uskova rationaalinen johtaja halusi kiteyttää asioita ja päästä niiden ytimeen; löytää tekniikat, jotka johtavat  menestykseen. Tietoa ja palautetta oli voitava soveltaa käytäntöön siten, että se auttaa tavoitteiden saavuttamisessa.  Johtaja oli agentti, joka kehittää asioita X, Y ja Z saavuttaakseen tavoitteet ja hallitakseen kokonaisuutta. Hän koki tehtäväkseen luoda organisaatioon varmuuden suunnasta. ”Tiedän missä olemme; tiedän minne olemme menossa; ja tiedän miten pääsemme sinne”.

Mitä ajatuksia äskeinen kappale sinussa herätti? Ei lienee kovin kaukana siitä todellisuudesta, jossa suurin osa tuntemistasi johtajista elää? Yhtyisitkö väitteeseeni, että sankarin viitan harteilleen ottava johtajat polttavat yhä enenevässä määrin itsensä loppuun ja päätyvät kontrolloimaan alaisiaan sen sijaan, että he saisivat organisaation lentoon?

Oletko valmis kohtaamaan epämukavia totuuksia johtamiskulttuuristamme?

Ihmisenä kasvamisen luonteeseen kuuluu etääntyä vanhoista käsityksistä, jotka aiemmin hallitsivat elämäämme. Useimmat ihmiset ovat enemmän kiinnostuneita menestymisessä nykyisen kulttuurin raameissa, kuin kohtaamaan sitä ja ajatteluaan koskevia ”epämukavia totuuksia”. Aivan kuten nuori poika on enemmän kiinnostunut tietokonepeleistä kuin tyttöystävästä tai ammatillisesta tutkinnosta, kaikki eivät ole vielä valmiita tarttumaan uudenkaltaisiin haasteisiin, joita johtajana kehittyminen tuo mukanaan.

Ajattelutapojemme ja käsitystemme kehittyminen tapahtuu luonnostaan vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.

Ihmiset ovat immuuneja maailmankuvansa muuttumiselle. Rationaalinen johtaja voi omaksua lukemalla ja kouluttautumalla vaikka miten monta uutta johtamisoppia siten, että niistä muodostuu hänelle vain uusi tapaa kehittää itsensä ja organisaationsa vahvuuksia ja heikkouksia. Tarve muuttaa ja kehittää on enemmän rationaalisen johtamisen oire, kuin parannus siihen. Rationaalisuudesta irtautuminen mahdollistuu vasta, kun johtaja uskaltaa päästää irti tavoitteesta ja varmuuden tunteestaan: ”En tiedä mitä nyt tapahtuu, tai minne olemme menossa, mutta olen avoin keskustelemaan siitä.” Hänen on oltava nöyrä ja hauras, mikä vaatii suurempaa rohkeutta kuin mikään tulevaisuudessa kirkkaana siintävä uroteko.

Mielessämme käyvä kompostointiprosessi

Vanhoihin käsityksiin etäisyyden ottamista voidaan kutsua kriittiseksi ajatteluksi. Havaintoni on, että yhä useampi johtaja suhtautuu avoimesti oman ajattelunsa kyseenalaistamiseen, eikä  kriittistä ajattelua kohdata enää niin usein defensseillä: ”Ei päde meidän toimialalla”; ”Osaamme kyllä itse parhaiten”. Englannissa tehdyssä tutkimuksessa karkeasti arvioiden puolet yritysten aivan ylimmästä johdosta on astunut tai astumassa ulos rationaalisesta maailmankuvasta.

Oman johtamismaailman kriittinen tarkastelu muistuttaa prosessina kompostointina. Kompostissa vanhaa maailmankuvaa ei heitetä pois, vaan se muuttaa muotoaan. Vanha toimii ravinteikkaana maaperälle uuden kasvulle (toisin kuin kilpikonnan muovirengas). Pauli Juuti ja Mikko Luoma muotoilivat kirjassaan Strateginen johtaminen (2009) asian näin:

”Matkalla kohti kehittyneempiä johtamisen maailmoja, muodostaa rationaalinen johtamiskäsitys kiinteän perustan. Vain sen hallinnan päälle voidaan rakentaa sen itsensä kyseenalaistamista ja vaihtoehtoisten näkökulmien huomioimista… – … Rationaaliseen maailmankuvaan voi myös jäädä asumaan, mikäli oma oppimishalu tai alati haasteellisemmaksi käyvä johtamisympäristö eivät pakota jatkamaan matkaa.”

Tunnetko jo seuraavan haasteen omalla kasvutaipaleellasi?

Tässä viittaamani ihmisten maailmankuvat ja johtamiskäsitykset eivät ole pelkkiä abstraktioita, vaan  tieteellisillä menetelmillä luotettavasti mitattavia mielen rakenteita. Kehittämäni mielen toimintalogiikat -profiili on ihmisten maailmankuvan ja persoonan kehitysvaiheen näkyväksi tekevä työkalu, joka auttaa johtajia kohtaamaan omaa kehitystään puristavan pannan sekä ikkunan heidän potentiaaliinsa.

Kiitos Brian McLaren, Fred Kofman, Helena Rantala, Robert Kegan, Jarmo Manner

Haluatko pysyä ajantasalla tekemisistämme?

Jos tykkäsit tästä tekstistä, kannattaa tilata uutiskirjeemme. Saat tietoa uusista näkökulmista ja tapahtumista. 

Yksi kommentti artikkeliin ”Johtajana kasvu edellyttää vanhoista käsityksistä luopumista”

Jätä kommentti

Blogi

Ajatuksia metataidoista ja aikuisiän kehityspsykologian soveltamisesta työelämään.

Arkistot
Blogin kategoriat

Tilaa uutiskirje

Ja olet perillä uusista tapahtumista, sisällöistä ja palveluista.