En voi olla kommentoimatta blogissa nyt tätä eilen alkanutta AKT:n lakkoa ja lakkoilua yleensä. Nykyisen työmarkkinajärjestelmän ongelma on, että se kohtelee aloja eri tasa-arvoisesti. Joidenkin alojen työntekijät, kuten ahtaajat, lennonjohtajat tai rekkakuskit, voivat halutessaan ottaa vahvan niskalenkin yhteiskunnasta ja yrityksistä, kun taas toisten aloilla tämä ei ole mahdollista. Sellaisia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita oman ryhmänsä etujen ajamisesta, nykyinen järjestelmä kannustaa epäeettiseen ja vastuuttomaan toimintaan. Mitä jos sairaanhoitajat ja lääkärit menisivät lakkoon? Moni varmasti odottaa myös poliisien lakkoa.
Kuten olemme viime aikoina huomanneet, pitkä käden vääntö neuvottelupöydässä johtaa yhä harvemmin ja harvemmin lopputuloksiin. Tästä on päästävä pois, joka edellyttää seuraavaan kysymykseen tarttumista: Mikä on mistäkin työstä reilu palkka, ja miten se tulisi määrittää? Miten eri alojen palkkausta voitaisiin vertailla keskenään? Nykyinen järjestelmähän on johtanut alojen väliseen epätasa-arvoon. Mitä jos olisi jokin palkan määrittämisen mittatikku, josta kaikilla aloilla voitaisiin olla yksimielisiä?
Elliott Jaques (1989) on osoittanut, että on olemassa universaali rakenne, joka määrittää reiluna pidetyn palkan alasta riippumatta kaikentasoisille töille. Lähtökohtanaan Jaques määrittää työn tavoiteohjautuneeksi toiminnaksi, jossa ihminen käyttää harkintaansa. Mitä kauempana tulevaisuudessa jonkun tietyn tehtävän sisältämä pisin tavoite on, sitä vastuullisemmalta työ tuntuu. Tämä aikahorisontti on kaikelle työlle yhteinen objektiivinen ominaisuus, joka on suoraan verrannollinen työn kompleksisuuteen, ja sitä kautta työn suorittamisessa vaadittavan harkinnan määrään. Jos jonkun henkilölle annettavan työn aikahorisontti on esimerkiksi yksi vuosi (projektipäällikkö), sisältää sen suorittaminen epävarmuustekijöitä, esteitä ja vaikeuksia, jotka eivät yksinkertaisesti ole läsnä muutaman viikon aikahorisontilla tapahtuvassa työssä (sairaanhoitaja).
Tutkimukset, joita Jaques teki, osoittivat, että ihmisten kokemus työn vastuullisuudesta sekä reiluna kokemasta palkasta on erittäin vahvasti yhteydessä työn aika-horisonttiin (joka voidaan määrittää objektiivisesti). Tämä siis riippumatta ammatista tai todellisesta palkasta; tutkimukset suoritettiin 40 vuotta useissa eri maissa hyvin erilaisissa organisaatioissa.
Jaquesin mukaan palkkaa ja työn vastuullisuutta ei tule määrittää sillä, mitä huolimattomasta työstä aiheutuu: lentokapteeni hutiloitu laskeutuminen, vartija nukkuu vuorossaan. Epätasa-arvoon johtaa myös se, että vertailisimme eri aloilla vaadittavaa tietoa ja osaamista keskenään. Se, mikä Jaquesin mukaan ratkaisee, ei ole osaaminen ja tietämys sinällään, vaan miten niitä työssään joutuu käyttämään ja soveltamaan. Toisin sanoen, miten paljon henkilö joutuu käyttämään harkintaansa ja kohtaamaan epävarmuutta työtä tehdessään.
Jaques ehdotti, että valtiot muodostaisivat kansallisesti määritellyt palkkaustasot, jotka liittyisivät työn aikahorisontilla määriteltyyn työn vaativuuteen. Palkkoja ei siis määrittäisi liittojen neuvotteluvaltit vaan yhteiskunnan yleisesti hyväksymä näkemys eri tasoiselle työlle soveltuvasta palkasta. Korotuksia määriteltyihin tasoihin tehdään laajojen keskusteluiden pohjalta, joihin koko yhteiskunta voisi osallistua (ei vain pienessä porukassa suljetussa huoneessa). Kansallisen tason sopimuksen palkkojen suhteellisesta oikeudenmukaisuudesta tulisi korvata nykyinen irrationaalinen ja yhteiskuntaa rampauttava kinasteleminen yksittäisen työn arvosta. Näin kaikki voisivat jatkaa työtä rauhassa.
Työmarkkina-asioilla on laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Tämän vuoksi niistä päättävien ihmisten on ymmärrettävä kokonaisuus laajasti ja systeemisesti, eikä vain ajettava omaa poliittista etuaan. Historian painolasti valitettavasti estää monia ammattijärjestöjen johtajia irtautumasta vanhasta maailmankuvastaan ja ajattelutavoistaan. Maailma muuttuu väistämättä, mutta ihmisten ajattelutavat eivät.
Käytämme Psykologitoimisto Talentin soveltuvuusarvioinneissa tätä Jaquesin mallia työn aikahorisontista työtehtävien kognitiivisten vaatimusten (tehtäväkriteerit) määrittämiseen. Palannen tarkemmin tähän teemaan tulevaisuudessa.
Jaques E. Requisite Organization. Falls Church, VA: Cason Hall, 1989.
