Työkokemus on subjektiivinen kokemus

Työnhakijoiden CV:n sisältämä työkokemus ymmärretään yleensä konkreettisena resurssina, jota he kerryttävät työuransa aikana – ikään kuin he olisivat kokemuksella täytettyjä säiliöitä. Rekrytoijien on helppo vertailla eri hakijoiden työkokemusta ja perustella näin päätöksensä, siksi sillä on taipumus dominoida muita rekrytointikriteereitä. Kokenein henkilö ei ole kuitenkaan aina paras valinta.

“Rekrytoinnissa on kyse luottamuksen rakentamisesta”

CV:n tarkoitus on herättää rekrytoijassa luottamusta. Yliopisto, edelliset työnantajat, ja suosittelijat ovat tahoja, joiden sanaan luotetaan. Luottamus voi muotoutua lumoukseksi nimeltä Halo-efekti. Hakija, joka on aikaisemmin työskennellyt arvostetussa yrityksessä, vaikuttaa muita kanditaatteja fiksummalta. Opinahjo, ulkonäkö ja monet muut konkreettiset tekijät vaikuttavat siihen, miten rekrytoija tulkitsee hänen muut ominaisuutensa. Konsultin tutustuminen hakijan CV:seen muodostaa riskin henkilöarvioinnin luotettavuudelle.

Työnhakijoille meriitit CV:ssä ovat arvokkaita ja tavoiteltavia merkkejä yhteisön hyväksynnästä. Koulutus ja oikeanlainen kokemus antavat meille luvan luottaa itseemme työntekijöinä. Uskomme yhteiskunnan lupaukseen saa meidät työskentelemään pitkäjänteisesti:  “Sitten kun minulla on tämä tutkinto tai kokemus paskaduuneista, saan paremman työpaikan ja olen onnellinen.” Itselläni tuo luottamus/lumous karisi viimeistään silloin kun päädyin kaksi tutkintoa suoritettuani reiluksi vuodeksi kortistoon.

Aikaisemmat työpaikat ovat konteksteja oppimiselle ja ihmisenä kasvulle. Ihminen voi kehittyä työnsä kautta, jos  sen asettamat haasteet ovat hänelle sopivia ja hän saa oikeanlaista tukea. En haastattelijana ole kiinnostunut hakijan työkokemuksesta sinällään, vaan siitä miten hän jäsentää mielessään omat työtehtävänsä ja siinä kohtaamansa haasteet ja tavoitteet. Se, että henkilö on ollut jossain vaativassa työssä, ei automaattisesti tarkoita sitä, että hänen “sisäinen työpaikkansa” olisi moniulotteinen ja dynaaminen. Harva saa itsellensä potkuja jäykälläkään asiajohtamisella.

CV kertoo tarinan

En näe kovinkaan paljon arvoa siinä, että työhaastattelussa käydään läpi henkilön aiemmista työpaikoissa ”kertynyttä” kokemusta yleisesti tehtävätasolla. Faktat näkyvät paperilla, haastattelussa on syytä mennä faktojen taakse. Objektiivisen CV:n rinnalla kulkee ihmisen itsensä hahmottama narratiivi siitä, mitä työ hänelle merkitsee ja mikä motivoi häntä siihen. Ymmärtääkseen tätä, haastattelijan on oikeasti haluttava ymmärtää, millaisena työnhakija kokee työnsä. Katsoessani jotain määrättyä työtehtävää työnhakijan CV:ssä mieleeni nousee esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

  • Mitä tavoitteita hänelllä oli kyseisessä työssä?
  • Mistä tuossa työssä menestymisessä hänen mukaansa on kyse?
  • Miten hän kuvailisi työssä kohtaamiaan haasteita?
  • Miten hän näkee työroolinsa suhteessa laajempaan organisatoriseen kontekstiin?

Kokemukseni mukaan tämän tyylinen ymmärrys CV:stä johtaa aitoon keskusteluun, joka on kaukana tenttaavasta työhaastattelusta, jossa vain kerätään tietoa ihmisestä.

Kiitos @ Tommi Ryyppö, Phil Rosenzweig

Haluatko pysyä ajantasalla tekemisistämme?

Jos tykkäsit tästä tekstistä, kannattaa tilata uutiskirjeemme. Saat tietoa uusista näkökulmista ja tapahtumista sivuillamme. 

Jätä kommentti

Blogi

Ajatuksia metataidoista ja aikuisiän kehityspsykologian soveltamisesta työelämään.

Arkistot
Blogin kategoriat