Olet varmasti tietoinen siitä, kuinka globaali talous jatkuvasti pommittaa organisaatioita muutoksella ja kompleksisuudella. Tulevaisuuden uhkista ja mahdollisuuksista on tullut yhä vaikeammin ennustettavia. Elämme myös enenevässä määrin toisistamme riippuvassa maailmassa, jossa kumppanuudet sisäisten ja ulkoisten asiakkaiden, strategisten partnereiden ja muiden sidosryhmien kanssa ovat keskeisiä menestyvälle liiketoiminnalle.
Saatat tämän myötä ymmärtää intuitiivisesti, että johtajuus on murroksessa. Aiheesta on puhuttu paljon, mutta usein kovin kliseisesti yleisellä tasolla, jolloin sekä työntekijöille, että johtajille jää epäselväksi, mitä muutos heiltä yksilöinä konkreettisesti edellyttää. Tulen seuraavien viikkojen aikana tässä blogissa julkaisemaan artikkeleita siitä kasvutarinasta, jonka läpikäymistä uuteen johtamisympäristöön sopeutuminen ja muutoksen aallonharjalla ratsastaminen edellyttää. Tarkoitukseni on saada aikaan ajattelun liikettä ja keskustelua, eikä määrittää millaisia johtajien tulee nyt olla, ja tapella sitten tämän näkemyksen puolesta.
Mitä on luvassa?
Lähtökohtamme on se, että kompleksisuus ja muutos ovat katsojan silmässä. Maailma ja muutokset itsessään eivät ole kompleksisia muuten kuin suhteessa siihen, miten yksinkertaisesti niitä ymmärrämme.
Mielessäni jo tästä teemasta käyneessäni dialogissa on esiintynyt ainakin seuraavia teemoja:
- Rationaalinen johtamiskäsityksen kompostointiprosessi
- Kypsän johtamisen kyvykkyydet: Epävarmuuden kohtaaminen, Systeeminen/dialektinen ajattelu; Myötäluovuus
- Johtajuuden kehittyminen (ei kehittäminen): Interaktion ja kulttuurin rooli johtajuuden kehittämisessä
