Tämä artikkeli käsittelee tunneälyä ja sen yhteyttä kognitiiviseen älykkyyteen. Näkökulmani on, että tunneälyssä on kyse henkilön kyvystä ottaa näkökulmia, mikä on kognitiivinen taito.
Tunneälyn ja sen testaamisen historia
90-luvun puolivälissä mm. Daniel Goleman nosti yleiseen tietoisuuteen, että pelkkä formaali logiikka, jota älykkyystestit mittaavat, ei riitä työelämässä. Tämän johdosta älykkyyden käsitettä laajennettiin sosiaalisen käyttäytymisen ja arkielämän alueille (esim. tunneäly, sosiaalinen äly). Psykologialle tämä uusi konseptuaalinen tulokulma ei kuitenkaan tarjoa kovinkaan paljon uutta, koska tunneälyn elementtejä, kuten empatiaa ja kypsyyttä on tutkittu persoonallisuuspsykologiassa jo iät ja ajat. Tunneälyn kannattajat ovat olleet ansioituneempia markkinoimaan lähestymistapaansa kuin osoittamaan empiirisestä tukea intuitiivisesti vetoaville väitteilleen, tai yhdistämään intressinsä olemassa oleviin tutkimusperinteisiin. Petteri Niitamoa lainatakseni ”tunneälykäsitteet muistuttavat enemmän kaupallisesti motivoituja tuotteita luonnollisine elinkaarineen kuin tieteellisesti perusteltuja käsitteitä”.
Koska markkinoiden tarve tunneälytesteille on ilmeinen, on niitä ilmestynyt markkinoille Yhdysvalloissa kuin sieniä sateella. Suurin osa testeistä on itsearviointeina täytettäviä persoonallisuuslomakkeita, ei varsinaisia kykytestejä. Suomalaisen Tunneäly-asiantuntija Mikael Saarisen mukaan itsearvioinnit, jotka korreloivat lähinnä toisiin itsearviointeihin, tulisi hylätä tunneälyn kaltaisten ominaisuuksien mittaamisen menetelmänä. Saarinen suomensi väitöskirjatutkimustaan (lataa väitöskirja) varten tunneälyä mittaavan MSCEIT-kykytestin, joka kehitetty vastaamaan korkeita tieteellisiä standardeja. Kuitenkin hänen suomalaisilla johtaja-aineistolla testin luotettavuus ja ennustearvo osoittautuivat heikoksi. Psykologien kustannus hyllytti testin julkaisun. Myös Yhdysvalloissa on saatu ristiriitaisia tutkimustuloksia yritettäessä osoittaa yhteys tunneälyn johtajana menestymisen välillä.
Ajattelutavat tunneälyn takana
Viime viikolla esitin, että johtajat tarvitsevat entistä kehittyneempää kognitiivista älyä (systeemiäly, dialektinen ajattelu), joka ylittää formaalin logiikan ja ei näin ollen ilmene älykkyystestien tuloksista. Tämän viikon pääpointtini on, että tunnekomponetti on erottamattomasti kietoutunut kehittyneeseen ajatteluun. Tapa ymmärtää tunneäly erottamalla se perinteisestä älykkyydestä estää meitä näkemästä sitä, miten nämä voisivat olla yhteydessä ja tukea toisiaan.
Ajattelultaan formaaliin logiikkaan juuttuneesta henkilöstä ei tule hyvää asiantuntijajohtajaa vain kehittämällä tunneälyään. Hänen on kehitettävä myös ajatteluaan kehittääkseen tunneälyään! Nykyisessä liiketoimintaympäristössä älykkäästi toimivat ihmiset tunnistavat esimerkiksi tiedon ja uskomustensa epävarmuuden. He eivät elä illuusiossa, että faktatieto yksistään riittää tekemään viisaita päätöksiä, vaan ovat kiinnostuneita tarkastelemaan asioita eri näkökulmista käsin. He ovat niitä johtajia, jotka kutovat organisaatiossa vallitsevista näkökulmista alaistensa työlle merkityksellisiä ja suuntaa antavia tarinoita. Tällaisten ihmisten toiminnasta on vaikeaa eristää tunneälyä, sosiaalista älykkyyttä ja normaalia älykkyyttä toisistaan riippumattomiksi tekijöiksi. Minusta ihmiset, jotka tätä yrittävät, eivät oikeasti ymmärrä tunne-elämältään ja ajattelultaan kehittyneiden ihmisten systeemistä tapaa hahmottaa maailma.
Rationaalinen, eristävä ajattelu on salavihjaa ujuttautunut tapaan, jolla tunneäly ymmärretään valtavirrassa. Tunneäly tulisi nähdä vain yhtenä tarkastelullinssinä ihmiskokonaisuuden ymmärtämiseen, ei tärkeimpänä tekijänä, joka selittää kaiken maan ja taivaan väliltä. Tunneälyn kehittäminen ei yksistään vie kovin pitkälle, jos pidämme kiinni taipumuksestamme jauhaa maailma rationaalisen ajattelun rattaiston läpi.
Tunneälyn kehittäminen ruokkii egoasi!
Se, mitä ”tiedät” tunneälystä toimii lähinnä kunniamerkkinä, jolla egosi pönkittää omaa olemassaoloaan. Jos joku kritisoi tunneälyä, siihen samaistuneen egon impulssi on hyökätä takaisin.
Olen huomannut, että kriittisellä tunneälyn tarkastelulla ei saavuteta suurta kansansuosiota – enemmänkin närkästyneitä vastakommentteja. Toivottavasti voin olla myös sinun vihamiehesi – ja näin ehkä myös paras opettajasi. ”Tunneäly on perseestä.”
Tunneäly puntaroidaan, kun kohtaat kaltaisiani arrogantteja ja ”vääriä” mielipiteitä omaavia typeryksiä. Lasten kasvattamisessa hyvä ”best practice” on opettaa lapselle ”time-out” -käsite. Kun on villi, vihainen tai tuhma, vanhempi sanoo time-out, ja komentaa lapsen ”jäähypenkille”. Tätä taitoa moni aikuinenkin tarvitsisi kiihtyessään. TIME OUT! Tutkiskele mitä voimakkaan reagointisi taustalla on. Voisimmeko me molemmat olla oikeassa?
Tunneälyn kehittäminen ja sen ymmärtäminen saa meidät tuntemaan itsemme hyviksi ihmisiksi – paremmaksi kuin muut. Tunnet olevasi itse kehityksen vuoren huipulla. Mutta. Mitä jos tunneälyn ymmärtäminen asettuukin ihmistuntemuksen matkassa jonnekin keskivaiheille? Tällöinhän edelleen kehittyminen edellyttäisi tietynlaista tunneälykkyydestään luopumista, tai ainakin asian ymmärtämistä toisella tavalla kuin ympärillä opetetaan.
Tunneäly ei ole taito
Toinen minua huolestuttava asia on, että erilaisia älykkyyksiä tarkastellaan behavioristisen linssin läpi erillisinä taitoina. Jopa henkinen älykkyys redusoidaan nykyään tietoisuustaidoiksi! Taitoperustainen lähestymistapa toimii tietyissä konteksteissa, kuten jos halutaan myydä hallinnan tunnetta kaaottisessa maailmassa toimiville ihmisille. Kysymys, jota tulisi pohtia on, että miksi sitten joidenkin on helpompi omaksua koulutettavat taidot kuin toisten? Todellinen pohja ”pehmeille taidoille” on henkilön tavassa kokea oma itsensä (identiteetti). Uskon, että hyvä johtaminen lähtee yleisestä kypsyydestä ja kasvusta ihmisenä, ja se eroaa periaatteiltaan taitojen tai jippoja opettelusta. Olen havainnut yleisen ymmärryksen tästä lisääntyneen coachingin suosion myötä. Esimieskoulutus ja kokemus eivät tee ongelmia ratkaisevasta asiantuntijasta automaattisesti hyvää esimiestä tai johtajaa.
Keskustelun avaus
Kumpi sinun mielestäsi on tärkeämpää työssä menestymisen kannalta: ”Tunneäly vai rationaalinen äly?”
Kun esitän tämän tyyppisen dilemman haastattelussa, tärkeää ei ole vastauksen sisältö, eli mikä henkilön mielipide on. Paljon tärkeämpää on kiinnittää vastauksen rakenteeseen ja kompleksisuuteen. Haluan selvittää henkilön näkökulmien ottamiskyvyn rajat. Ihminen joka elää ja ajattelee joko-tai (oikea ja väärä, musta ja valkoinen) maailmassa on aivan eri asemassa kehittää tunnetaitojaan kuin se, jonka lähtökohtana on sekä-että -ajattelu. Sitten on myös ihmisiä, jotkut kyseenalaistavat koko kysymyksen asettelun ja tuovat esille molempien ajattelutapojen puutteet ja yhtymäkohdat, jostain laajemmasta, kuten ihmisenä kasvun meta-näkökulmasta käsin.